Otteita kirjasta

”Lähtökohta on tämä: toisin kuin usein ajatellaan, yhteiskunnat eivät kehity tasaisesti eteenpäin. Ne eivät myöskään kehity hyppäyksittäin eteenpäin. Pikemminkin ne toimivat kuin vuodenajat: talven jälkeen tulee kevät, ja niin edelleen. Yhteiskunnallisen kehityksen perusrytmi on siis toistuvuus. Kuin luonnossakin. Syklit vain ovat huomattavasti pitempiä kuin vuoden kiertokulku. Yhteiskunnan kehityssykli kestää 40–60 vuotta.” Aluksi, s.13

”Ihmiskunnan historia opettaa, että tasaisen kehityksen rinnalla tapahtuu äkkinäisiä muutoksia, jotka sitten vaikuttavat käänteentekevästi yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämään. Kuinka ennustettavia tällaiset muutokset sitten ovat? Kuka osasi ennakoida esimerkiksi sen, miten paljon mobiiliteknologia muuttaa jokapäiväistä elämää? Nykyään on vaikea edes kuvitella maailmaa, jossa ei olisi kännyköitä, vaikka on kulunut tuskin 20 vuotta.” Kpl 1 – Mitä todella tapahtuu? s.24

”Joku voisi jopa väittää, että tulevaisuuden ennustaminen nykytiedon avulla on helppoa: ennuste on huono. Vääjäämättä etenevän ilmastonmuutoksen, kasvavan resurssiniukkuuden ja räjähdysmäisesti lisääntyneen saastumisen vuoksi tulevaisuus on karkaamassa käsistä. Tältä tilanne näyttää, jos sitä tarkastellaan pitkällä aikavälillä ja koko maapallon mittakaavassa.

Toisaalta ei myöskään ole koskaan ollut näin paljon eväitä kehityksen kulun muuttamiseksi. Ei vain teknologisia vaan myös poliittis-yhteiskunnallisia edellytyksiä. On hyödyllistä katsoa taaksepäin ja kerrata, mitä tapahtui sata vuotta sitten. Miltä maailma silloin näytti?” Kpl 1 – Mitä todella tapahtuu? s.26

”Japanin maanjäristys, joka jo sellaisenaan olisi ollut valtava shokki maalle, näyttäytyy ihmisen tuottaman ydinvoimalaonnettomuuden kautta raakana herätyksenä niihin riskeihin, joita teknologia tuottaa. Ydinvoima on tästä erityisen hyvä esimerkki, koska se on ensimmäinen markkinoilla paljon käytetty teknologia, johon sisältyvät riskit ovat niin suuria, että esimerkiksi Suomessa yksityiset vakuutusyhtiöt eivät suostu takaamaan niitä. Tämän vuoksi ydinvastuulain 12. pykälä ei jätä ”epätavallista laatua olevan luonnonmullistuksen” korvausvelvollisuutta ydinlaitoksen hoitajalle vaan käytännössä yhteiskunta takaa sen.

Mikä sija jää sattumalle? Miksi Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus sattui tapahtumaan Japanissa maaliskuussa 2011?” Kpl 2 – Epävarmuuden tuska, s.39-40

”Olipa tulkinta nykytilanteesta ja tulevaisuudesta millainen hyvänsä, kukaan ei tunnu kieltävän sitä seikkaa, että koskaan aikaisemmin ihmiskunta ei ole ollut yhtä suurten ja vakavien ongelmien edessä. Ilmastonmuutos, maaperän köyhtyminen, veden ja energian vähyys, jäteongelmat, kalakantojen köyhtyminen, sademetsien ja biodiversiteetin katoaminen ovat vain muutamia vakavimmista ympäristöön liittyvistä huolista. Samalla on melkoisen todennäköistä, että tulevaisuudessa kuilu luonnonvarojen ja niiden käytön välillä vain syvenee. Vaikka väestönkasvu on hidastunut, maailman väestön lukumäärän odotetaan kasvavan yhdeksään miljardiin vuonna 2050. OECD ennakoi globaalin keskiluokan määrän kasvavan 2 miljardista viiteen miljardiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä luo valtavan paineen luonnonvarojen kiihtyvälle käytölle.” Kpl 3 – Kehityksen aalto, s.56

”Virtuaalinen kokemus on tulevaisuuden arjessa oletusarvo. Syntyy uusia liiketoimintamalleja, jotka lisäävät dramaattisesti kommunikaatiovirtaa eri alojen välillä ja käynnistävät uudenlaisen kehityksen kumppanuuksien, liiketoimintojen ja uusien konseptien syntymiseksi. Tiedonkäsittelyn alati kasvava teho mahdollistaa myös koneiden vuorovaikutuksen (internet of things), millä tulee olemaan suuri merkitys ihmisten elämään ja talouden uudistumiselle. Miten suomalaiset yritykset osallistuvat tulevaisuudessa tähän kehitykseen? Nokian, insinöörimäisen kulttuurin ja joidenkin julkisen puolen edistyksellisten askeleiden ansiosta Suomessa on paljon taitotietoa, jolla on mahdollista menestyä uuden sukupolven digitaalisissa teknologioissa. Jotta tämä pääoma voisi tulla käyttöön, tarvitaan sijoittajien, bisnesenkeleiden ja muiden rahoittajien lisäksi myös markkinointiosaamista.” Kpl 3 – Kehityksen aalto, s. 68

”Vesi on ilman jälkeen tärkein resurssi. Veden ja muovin turhalle käytölle pitäisi asettaa nolla toleranssi. Me Suomessa emme tarvitse pullotettua vettä. Araljärvi Keski-Aasiassa oli maailman neljänneksi suurin järvi vielä muutamia vuosikymmeniä sitten kunnes se kutistui kymmenenteen osaan alkuperäisestä koostaan. Syynä tähän on sitä ympäröivien maiden maatalous, joka on ryöstökäyttänyt kahden Araljärveä ruokkivan joen – Amudarjan ja Syrdarjan. Vehnän ja puuvillan viljely alueen maissa, Turkmenistanissa, Kazakstanissa, Uzbekistanissa ja Kirgisiassa on vaikuttanut koko alueen ekosysteemiin tuhoisasti. Esimerkiksi Turkmenistanista 70 prosenttia on aavikoitunut viime vuosikymmenten mittaan.

Miten tällainen ympäristön pilaantuminen on ylipäänsä mahdollista? Miten voidaan antaa valtavan kokoisen alueen päästä tuollaiseen tilaan? Syynä on – kuten monasti – lyhytnäköinen taloudellinen hyöty. Araljärveä ympäröivien maiden taloudet ovat täysin riippuvaisia maataloudesta ja öljystä. Vaikka väestö on koulutettua, tehottomuus rehottaa: missään muualla maailmassa ei saada makeasta vedestä niin vähän taloudellista lisäarvoa kuin täällä. Toisin sanoen, vettä tuhlataan uskomattoman löperöllä tavalla.” Kpl 4 – Maapallon syke, s.76-77

”Arvostetut taloustieteilijät Nouriel Roubini ja Ian Bremmer ovat todenneet, että nykyään eletään niin sanotussa G0-maailmassa eli tilassa, jossa millään yksittäisellä maalla tai maiden blokilla ei ole voimaa tai tahtoa ajaa aidosti yhteistä etua kansainvälisessä politiikassa. Tästä luultavasti seuraa, että näemme yhteistyön sijaan yhä enemmän konflikteja, olivatpa aiheena talouden koordinaatio, finanssisäätelyn kehittäminen, kauppapolitiikka tai vaikkapa kauaskantoisin kaikista kysymyksistä, ilmastopolitiikka.” Kpl 4 – Maapallon syke, s.98

”Maailmaa on vuodesta 2010 lähtien ravisuttanut demokratialiikkeen aalto, arabimaailmassa on kiehunut jo pitkään, ja Länsi-Saharasta alkanut protestien aalto on vain pintaa paljon syvällisemmälle muutokselle, joka tällä hetkellä etenee aallon lailla eri puolilla maailmaa. Se ravistelee paitsi niitä maita, joissa kansa nousee äänekkäästi vaatimaan oikeuksiaan, myös kaikkia muita, jotka suoraan tai epäsuorasti ovat hiljaisesti hyväksyneet autoritaarisen tavan johtaa valtiota.

Pohditaan lyhyesti mistä on kysymys. Vallankumouksen kaava näyttää suunnilleen seuraavalta. Ensimmäisessä vaiheessa on runsaasti yhteiskunnallisia epäkohtia, jotka luovat epätoivoa ja kasvattavat kapinamieltä. Ihmiset reagoivat tilanteen tuomaan paineeseen, sekä yksilöinä että osana yhteisöä. Tulee jokin tekijä, josta leviää kapina-aalto. Ihmiset tempautuvat mukaan osaksi vastarintaa. Ennen kuin tajutaankaan, vanha järjestelmä alkaa murtua ja uusi lähtee syntymään sen tilalle. Näin tapahtui Tunisiassa, mistä koko arabikevään liike sai alkunsa.” Kpl 5 – Maailman pauhu, s. 91

”Kriisin juuret ovat yhtäältä geopoliittisen järjestelmän nykytilanteessa, jossa selkeää globaalia hallintajärjestelmää ei käytännössä enää ole, kun G20-kokoukset ovat muuttuneet uutta ja parempaa kansainvälistä järjestelmää rakentavasta herättäjästä tehottomaksi kuppikuntien taistelualustaksi. Aasian vahva esiinmarssi viimeisen 20 vuoden aikana ja finanssikriisin kohdistuminen erityisesti angloamerikkalaisiin maihin ovat muuttaneet perustavanlaatuisesti globaaleja valta-asetelmia. Toisaalta Yhdysvallat pyrkii tekemään kaikkensa säilyttääkseen maailmantalouden valta-asemansa. On todellinen jännitysnäytelmä, miten tämä uusi geopoliittinen tilanne kehittyy seuraavina vuosikymmeninä.” Kpl 5 – Maailman pauhu, s.91

”Suomen talous on tätä kirjoitettaessa, alkuvuodesta 2015, huonossa kunnossa. Erityisen huolestuttavaa on, että investoinnit ovat alamaissa. Tällä Suomi erottuu tällä hetkellä muista meihin verrattavissa olevista maista, Ruotsista, Saksasta, Sveitsistä ja Alankomaista. Kaikissa mainituissa maissa investoinnit, ja erityisesti uusinvestoinnit, eli investoinnit uuteen liiketoimintaan, ovat kasvamassa. Suomi, joka vielä ennen finanssikriisiä oli edellä kaikkia edellä mainittuja maita, on pudonnut täydellisesti b-luokkaan. Lopullinen erottautuminen tapahtui kesällä 2013, jolloin muualla alkoivat investoinnit kasvaa, kun meillä ne lähtivät selvään laskuun.” Kpl 6 – Talouden tarkoitus, s. 118

”Meidän aikamme suurin haaste puhtaasti talouden näkökulmasta on, että koko läntinen maailma Japani mukaan lukien on velkaantunut valtavasti viime vuosien ja vuosikymmenten mittaan. Velkaantumisen vauhti kiihtyi finanssikriisin aikana, jolloin valtion tulot lähtivät useissa maissa, kuten Suomessa, laskuun. Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin velkaantuminen on ollut massiivista. Niitäkin pahemmin on velkaantunut Japani, jonka suhteellinen velka on kivunnut jo reilusti yli 200 prosenttiin.” Kpl 6 – Talouden tarkoitus, s. 132

”Uuden yrityksen perustamiseen on kolme edellytystä: hyvä liikeidea, suorituskyky ja rahoitus. Suomessa erityisesti viimeinen aiheuttaa monille päänvaivaa. Jos vertailukohdaksi otetaan Yhdysvallat, Suomessa enkelisijoittajia, siis yksityisiä sijoittajia jotka lähtevät rahoittamaan yrityksiä niiden alkutai- palella, pitäisi olla kuusi kertaa nykyistä enemmän. Esimerkiksi Norjassa sijoittajia on lähes kolme kertaa enemmän. Kun uudet työpaikat luodaan enenevässä määrin uusiin yrityksiin, tarvitaan yhä enemmän rahoittajia ja sijoittajia, jotka osaavat myös tukea yrittäjää alkutaipaleella.” Kpl 7 -Yrittäjyyden ylistys, s.135

”Ollaanko Euroopassa valmiita jakamisen kulttuurille? Tukevatko kulttuuri, instituutiot ja elämäntavat jakamisen periaatteita? Vastaus on nähdäkseni myönteinen. Käytännössä esimerkiksi joukkorahoitus tarjoaa mahdollisuuden sijoittamiseen ja lainaamiseen tavalla, joka on ollut vain harvojen käytössä aikaisemmin. Jostain syystä täällä liikkeellelähtö on ollut kuitenkin melko hidasta. Suomessa joukkorahoituksessa pyörii muutama miljoona. USA:n joukkorahoitusmarkkinoissa puhutaan jo miljardeista. Esteenä on myös lainsäädäntö (esimerkiksi rahankeräyslaki) tai vaillinainen valvonta ja kuluttajansuoja.” Kpl 7 – Yrittäjyyden ylistys, s. 139

”Itsensä ilmaisemisesta on tulossa ihmisille yhä tärkeämpää. Ihmiset voivat huonosti, mikäli he eivät työssään voi ilmaista itseään riittävästi. Sosiologi Ronald Inglehart on tutkinut arvojen kehittymistä eri puolilla maailmaa ja on havainnut, että halu itsensä ilmaisemiseen on muodostunut yhä tärkeämmäksi ihmisen toimintaa selittäväksi tekijäksi.” Kpl 8 – Johtamisen vapaus, s. 152

”Jim Collins, amerikkalainen yritystutkimuksen legenda, on tutkinut, miten hyvistä yrityksistä tulee erinomaisia. Yksi hänen havainnoistaan oli, että erinomaiselta yritykseltä vaaditaan runsaasti panostamista inhimillisen pääoman rakentamiseen. Näyttää siltä, että johtamisen ja inhimillisen pääoman hallinta vaativat enemmän aitoa osaamista, terävää ajattelua ja päättäväistä toimeenpanoa kuin mikään muu yritystoiminnan osa-alue. Tällä ei ole paljon tekemistä perinteisen henkilöstöhallinnon kanssa, jossa tärkeintä on hoitaa ihmiset sisään ja ulos organisaatiosta.” Kpl 8 – Johtamisen vapaus, s. 155

”Opetuksessa tulisi yhä enemmän hyödyntää oppilaiden luontaista uteliaisuutta ja luovuutta. Osallistavilla menetelmil­lä kasvatetaan oppilaiden motivaatiota. On myös kunnioitetta­va ihmisten luontaisia lahjoja ja tehtävä niille tilaa. Tulevaisuu­dentutkimuksessa on kehitetty paljon osallistavia menetelmiä sovellettavaksi erilaisiin vuorovaikutustarpeisiin. 

Koulutusjärjestelmän kehittämisessä on lopultakin kyse siitä, kuinka ihminen nostetaan sen keskipisteeksi: ihminen henkisenä, aineellisena ja sosiaalisena olentona. Kuudennes­sa aallossa ihmiskeskeisemmät, avoimuuteen perustuvat toi­mintamallit korvaavat yhä useammin mekanistiset, järjestel­mäkeskeiset toimintamallit. Tätä asiaa olenkin tutkinut vähän tarkemmin kollegani Göte Nymanin kanssa.” Kpl 9 – Koulutuksen tulevaisuus, s. 171-172

”Suomessa viimeistään Guggenheimin museohanke on nostanut esiin kysymyksen siitä, mikä on kulttuurin arvo ja paikka nyky-yhteiskunnassa. Monet tuntuvat ajattelevan, että museon pystyttäminen veisi pois resursseja paitsi muilta museoilta myös vanhuksilta, päiväkodeilta ja niin edelleen. Kysymys ei todellakaan pitäisi olla tästä vaan siitä, kuinka pääkaupungin ja sitä kautta koko Suomen vetovoimaa voidaan lisätä kulttuuritoiminnan avulla.” Kpl 10 – Kulttuurin voima, s. 173

”Uskonnot ovat kulttuurimme ydintä. Länsimainen kulttuuri perustuu kristinuskoon. Goottilaisessa kirkossa huomio kiinnittyy kristillisen estetiikan tuottamaan kuvaan: ihminen on pieni, Jumala on mahtava ja saavuttamaton. Jumalan maallisen kodin on oltava suuri, lähempänä Hänen kuin ihmisen mittasuhteita. Tämä on kristinuskon sanoma: tekipä ihminen mitä tahansa, viimeinen sana on aina Jumalalla.

Tässä suhteessa itä eroaa huomattavasti lännestä. Kun tarkastelee itämaisia uskontoja tai elämänkatsomusta – buddhaaisuutta, konfutselaisuutta, taolaisuutta, shintolaisuutta tai hindulaisuutta – huomaa, että ihmisen rooli niissä on erilainen kuin lännessä. Tärkeintä ei ole Jumalan armo vaan ihmisen oma käyttäytyminen. Ohjaavana elämän periaatteena on oikean polun löytäminen ja sen seuraaminen. Jumalat tukevat ja ohjaavat, mutta olennaisinta on itsensä ohjaaminen kohti hyvää elämää ja mielenrauhaa.” Kpl 10 – Kulttuurin voima, s.176

Ympäristömme muuttuu siten, että ihmisten on yhä vaikeampi keskittää huomionsa johonkin tiettyyn pisteeseen. Eron huomaa kaikkein selvimmin lapsissa ja nuorissa. Yhdysvaltalaisnuori lähettää ja vastaanottaa yli sata tekstiviestiä päivässä. Kun mielenkiinnon kohde muuttuu jatkuvasti, ihminen tuntuu olevan koko ajan poissa. Esitelmöitsijänä minulle on tuttu tilanne, että kuulijan katse hakeutuu näyttöruudulle ja ihminen on poissa vaikkakin fyysisesti läsnä. Eräs mainosalan ihminen totesi minulle äskettäin, että kun vielä eräitä vuosia sitten saattoi olla vakuuttunut, että ihmiset jaksoivat kuunnella mitä tahansa esitystä viisi minuuttia, nyt tuo aika on lyhentynyt minuuttiin.

Ajankäytön sirpaloituminen tuo mukanaan sen, että pitkän aikavälin kysymykset jäävät yhä useammin lyhyen aikavälin asioiden varjoon. Tätä korostaa ajan kokemuksellinen tihentyminen sekä trendien vaihtuvuus. Osakkeenomistajat ovat yhä kärsimättömämpiä, he haluavat nähdä investointien poikivan viimeistään seuraavalla kvartaalilla. Verkostomaiset toimintamallit moninkertaistavat yhteyksiä, jolloin huomio täy­tyy suunnata yhä useampaan suuntaan.” Kpl 11 – Tietoisuuden vallankumous, s. 183-184

”Sodan jälkeen pääministerinä toiminut Urho Kekkonen kysyi pamfletissaan: ”Onko maallamme malttia vaurastua?” Kekkosen ohje juuri sodan käyneelle Suomelle oli, että kansalliset voimavarat olisi valjastettava yhteisen edun eteen. Pohjoisen suuret joet ja vesistöt oli valjastettava energiantuotantoon, ja valtion oli oltava aktiivisesti synnyttämässä uutta teollisuutta. Oli säästettävä, jotta rahaa riittäisi investointeihin, sillä ulkomaista pääomaa ei ollut tarjolla. Pitkälti näin toimittiinkin.

Nyt ollaan jossain mielessä samassa tilanteessa kuin sotien jälkeen. Vanhat eväät on käytetty loppuun. Suomesta ei ole 1990-luvun alun jälkeen noussut kuin kourallinen yrityksiä, joista on tullut merkittäviä tavaran tai palvelujen viejiä. Tavaranvienti on nyt lähes 30 miljardia euroa pienempi kuin mitä ennen finanssikriisiä kehittyneen trendin mukaan meillä pitäisi olla. Tällä on luonnollisesti iso rooli ns. kestävyysvajeessa.” Kpl 12 – Suomen mahdollisuus, s. 189

”Jos katsotaan hiukan pidemmälle, yli nykyisen taantuman Venäjä-suhteissa on mielestäni selvää, että Venäjän merkitys meidän taloudellemme tulee vääjäämättä kasvamaan. Meidän mahdollisuutemme myydä siellä osaamistamme koulutuksesta puhtaaseen teknologiaan pitäisi hyödyntää. Venäjän on modernisoiduttava ja siinä voimme olla avuksi. Osallistuin keväällä 2014 Joensuussa seminaariin, jossa Venäjän Vologdan alueen korkea edustaja ehdotti pitkälle menevää koulutusyhteistyötä Itä-Suomen kanssa. Alue on luonnonvaroiltaan erittäin runsas upeine metsineen, mutta ihmisillä ei ole laadukasta koulutusta, ja alueelta puuttuu kunnollinen infrastruktuuri.

Toisaalta venäläiset pitävät myös laadusta, ja kysymys kuuluu, pystymmekö tarjoamaan riittävästi laadukkaita ja tuotteita ja palveluita? Meidän palvelujemme taso esimerkiksi matkailupalvelujen osalta ei ole lähellekään Keski-Euroopan luokkaa.” Kpl 12 – Suomen mahdollisuus, s. 194-195

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s